Hei Oona,
hassuahan tämä on kirjoittaa meiliä itselleen, mutta tuskinpa tätä kukaan lukee - ainakaan minä itse siellä turvallisen työpöytäni ääressä. Ainahan se on silti hauskempaa jotain näpytellä kuin lähettää tyhjää pullopostia bittimeren rannattomille ulapoille!

Jos joku kaikesta huolimatta tarkkailee meiliäni, tiedoksi vaan että Pohjan Akka on laskeutunut Arcturus-nimiselle planeetalle ja miehistö on menetetty minua lukuunottamatta. Aluksen keskusyksikkö toimii, joten minulle on ehkä mahdollista lähettää viestejä.

Jään odottamaan.

Terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Hei,
haluaisin tietää, mihin pyrit lähettämällä minulle viestin omalla nimelläni? Miten niin lähetit viestin itsellesi? En pystynyt tarkistamaan allekirjoituksessasi mainittua sivustoa tuon oudon erikoismerkin takia, mutta googlasin sekä KAVAa että Pohjan Akkaa, eikä kummastakaan löytynyt infon murentakaan. Arcturuskaan ei ole planeetta vaan tähti. Olen myös erittäin utelias kuulemaan, miten avaruudesta voisi yleensäkään lähettää meiliä, kosmiset puhelinlinjatko ne siellä tähtien välissä laulavatkin?

Viestisi sisältö viittaa siihen, että ilmeisesti tiedät minun pitävän scifistä. Jos tämä on joku larppi tai taideprojekti, olen kyllä kiinnostunut, mutta haluaisin mieluusti lisätietoa ennen osallistumistani.

Terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Hei,
onpa yllättävää, että vastaanotit lähettämäni meilin. On ihanaa olla yhteydessä Maahan! En oikein ymmärrä, miten sait viestin, mutta tärkeintä on, että se tuli perille! Olen niin iloinen - olet tällä hetkellä minulle maailman tärkein ihminen! Toivottavasti selitykseni tyydyttää sinua, jotta jatkaisit meilailua kanssani.

Olen siis Kansallisen avaruustutkimuskeskuksen tutkija, ja nimeni on todella Oona Tikkaoja. Ekstraterrestiaalilajien kommunikaatiotutkimus on erikoisalaani, ja siksi lähdin kolme vuotta sitten pienen retkikunnan mukana kartoittamaan Pohjantähden faunaa. Aluksen navigaatiolaitteisiin tuli jotain (minulle maallikkona käsittämätöntä) vikaa, joten jouduimme laskeutumaan Arcturus-nimiselle planeetalle (joka siis todella on planeetta, ei tähti). Muut miehistön jäsenet menehtyivät melko pian laskeutumisen jälkeen. Itse olen viettänyt täällä nyt muutamia Maan kuukausia. Olen yrittänyt ilmoittaa tutkimuskeskukseen koordinaattini, mutta en ole jostain syystä saanut vastausta mihinkään Maahan lähettämistäni viesteistä. En pääse edes selaamaan verkkoa!

Onneksi epätoivoinen, epälooginen tekoni kantoi hedelmää. Lähetin sähköpostia omaan normaaliin työosoitteeseeni, sillä halusin tarkistaa, onko se jo suljettu (eli saanko vastaukseksi vain herjan mailer-daimonilta) - onko minut siis kirjattu kadonneeksi, pyyhitty pois. En ole enää aikoihin päässyt kirjautumaan kyseiseen meililaatikkoon, sillä KAVAssa vaihdetaan salasanat kerran kuussa. Saimme matkan ajaksi uudet laatikot (= tämä osoite, josta nyt kirjoitan), koska salasanoja ei haluta lähettää verkon yli. Ajattelin, että jos olen vielä palkkalistoilla (eli jos meitä vielä etsitään), laatikko on kuitenkin olemassa ja voin lähettää siihen meiliä. Joka siis tuli sinulle.

En lainkaan ymmärrä, miten joku kuvataiteilija on voinut vastaanottaa KAVAan lähettämäni viestin, mutta kuten sanottu, olen siitä erittäin iloinen!

Vastaustasi odottaen,

Oona Tikkaoja

PS. Et ilmeisesti ole tottunut käyttämään neljännen sukupolven suojattua verkkoa? Erikoismerkki eli tii, joka löytyy näppäinyhdistelmällä AltGr+Esc, on korvannut pisteen jo pitkään suojatuissa verkoissa, jollaisissa meidän tasoisemme organisaatio yksinomaan operoi. Tietoverkon arkkitehtuurista en valitettavasti pysty antamaan sinulle kovinkaan yksityiskohtaista selvitystä, sillä se ei ole minun alaani. Tiedän vain, että avaruudesta löydettiin muutama vuosi sitten uudenlaisia mikroskooppisia hiukkasia, joihin on mahdollista tallentaa informaatiota ja lähettää madonreikätekniikalla avattua linjaa pitkin määränpäähänsä eli tässä tapauksessa Maahan. Planeetansisäisen verkon ulottuville päästyään informaatio ei mitenkään eroa naapurikaupungista lähetetystä -samoja ykkösiä ja nollia, tai jotain. Tekniikka on vielä testaamisvaiheessa, joten sen kaikista mahdollisista käyttösovelluksista ei vielä tiedetä paljoakaan.

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Kuulostaa uskomattomalta, mutta mielenkiintoiselta. On tietenkin todennäköistä, että kyse on vain jonkun tutun koiranleuan halusta testata hyväuskoisuuttani, mutta riski on toisaalta aika pieni suhteessa siihen mahdollisuuteen, että todella saisin meilailla avaruuskaimani kanssa.

Kuten jo aiemmin mainitsin, KAVA-nimistä organisaatiota ei löydy verkosta tai muualtakaan. Tuo sinun ensimmäinen viestisi muuten taisi tulla minulle lyöntivirheen vuoksi - huomasitko, että osoitteeni on kuva.fi? Olen sattumalta opiskelijana taas parin vuoden ajan, aloitin opinnot muutama kuukausi sitten. Että aika hyvä sattuma, jos tarinasi siis pitää paikkansa. Lyöntivirheistä puheen ollen, yhdessäkään testaamassani näppiksessä (ja minä olen testannut niitä aika monta parissa päivässä !) AltGr+Esc ei todellakaan ole tuottanut mitään tii-merkkiä. Mutta kaipa elitistisillä, huippusalaisilla avaruusporukoilla on ihan omanlaiset näppiksetkin...

Oletetaan nyt siis, että a) olet oikeasti avaruudessa ja b) kaikki muukin kertomasi on totta. Voisitko ensimmäiseksi selittää minulle pääpiirteittäin, mitä ihan käytännössä teet siellä Arcturuksella?

Terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Hei,
todella hienoa, että haluat meilailla kanssani. Olen tosiaan melko yksinäinen - kuulostaa niin kornilta, mutta olen todellakin ainoa ihminen koko planeetalla. Tilanne on melkoisen tragikoominen - yksin vieraassa maailmassa -tyyppiset ratkaisut ovat aina olleet mielestäni hieman liian helppoja leffojen tai kirjojen juonenkehittelyn lähtökohtia, ja nyt siis oma elämäni on raamiteltu samaan halpaan konseptiin. Kohtalon ivaa, vai miten sitä sanotaan...

Laskeutumisen jälkeen teknikot tietysti aloittivat aluksen laitteistovian korjaamisen. Kun alkoi näyttää siltä, että korjaukseen menisi useita viikkoja, me muut päätimme käyttää ajan hyväksemme. Kokosimme 3D-kamerat ja kenttälabran. Kuulostaa aika kylmäveriseltä, mutta oli todella hyvä, että ehdimme koota vermeet, kun ryhmä vielä oli koossa. Oma asiantuntemukseni ei nimittäin riitä lähellekään kaikkien laitteiden kokoamiseen, mutta useiden käyttämiseen kylläkin.

Ehdimme olla planeetalla kuutisen viikkoa, kunnes jäin kokonaan yksin. Sinä aikana tutustuimme arcturuslaisiin. He eivät vaikuta väkivaltaisilta, mutta oletan kuitenkin, että muiden ryhmämme jäsenten kuolema johtuu joko näistä olennoista tai ympäristöstä. MInulla ei ole pienintäkään syytä siihen, miksi itse olen elossa, ja, mikä ehkä yllättävää, voin erittäin hyvin. Olen jatkanut työtä, joka ryhmältä jäi kesken: pyrin kartoittamaan perinpohjin arcturuslaisen lajin biologiaa ja kulttuuria. En tietenkään pysty samaan, mihin laajasti asiantunteva tutkimusryhmämme olisi kyennyt, mutta toisaalta, mikä minulta asiantuntemuksessa puuttuu on ehkä mahdollista ainakin osittain korvata ajalla ja kärsivällisyydellä- niitähän minulla on täällä yllin kyllin. Keskityn kieleen ja kommunikaatioon, mutta teen tietysti myös yleisluontoista dokumentointia ja analyysia. Kielestä saa selvän sitä paremmin, mitä tarkemmin tuntee lajin biologiaa ja kulttuuria.

Olen nyt ollut täällä yhteensä nelisen kuukautta, ja aika tyytyväinen tuloksiini. Olen päässyt seuraamaan ja dokumentoimaan arcturuslaisten poikastuotantoprosessia. Se näyttää aivan erilaiselta kuin millään aiemmin tuntemallani lajilla. Vaikka minua hieman huolettaa, etten tiedä koska pääsen takaisin Maahan, olen niin innoissani täällä tekemistäni havainnoista, että odotteluaika sujuu erittäin rattoisasti.

terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Moi,

Minkälaista dokumentaatiota teet? Pystyisitkö lähettämään minulle liitteenä vaikka jotain kuvamatskua?

Kyselee Oona

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Hei,
sinäpä sen sanoit! Liitteenä 3D-kuvia arcturuslaistoukista. Laitoin mukaan myös .brg-tiedostoja avaavan softan.

terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Todella hienon näköistä! Koneeni pyörittää kuvia tosi nihkeästi, mutta silti näyttää hyvältä. Miten tuo softa oikein toimii?

kysyy taas Oona

PS. Pakko kai tähän on pian alkaa uskoa..

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Hei,
Valokuvat, jotka lähetin sinulle on otettu kolmiulotteiseen mallintamiseen kykenevällä kameralla. En tiedä teknisistä yksityiskohdista paljoakaan, mutta kyseessä on erittäin kallis teknologia, jota KAVAssa on testattu parin vuoden ajan. Ei todellakaan kuluttajakäyttöön vielä vähään aikaan! Kamera toimii käyttäjän näkökulmasta lähes samalla tavoin kuin 2D-kamerakin, joten jopa minä osaan kuvata sillä.

Kameralla otettuja kuvia voi katsoa omalla playerilla (se softanpätkä, jonka lähetin sinulle), mikä on yksinkertaisempi vaihtoehto, eikä vaadi vastaanottajalta paljoakaan väylää tai laskentatehoa. Playeri on suunnitellu mahdollisimman laitteistoriippumattomaksi, jotta kuvien katselu sujuisi vaivattomasti. Toinen vaihtoehto on käyttää kuvaan tallennettua informaatiota alkuperäisen, kameran linssien edessä olleen visuaalisen informaation rekonstruktioimiseen. Tuo jälkimmäinen on aika hurja juttu: käytännössä se tarkoittaa sitä, että voin ottaa kuvan vaikkapa autostani ja tulostaa myöhemmin aivan saman näköisen ja kokoisen objektin. Kyse on kuitenkin kamerasta, ei ihmelaitteesta: valokuva-auto ei ole toimiva, sillä siinä ei tietenkään ole mitään, mikä ei ole heijastanut valoa kameran linsseihin: konepellin alla oleva moottori ja sen toiminnot jäävät siis mallintamatta. Mallin materiaalitkaan eivät välttämättä ole samat kuin alkuperäisessä autossa: kuvaa rekonstruktioidessaan softa on kiinnostunut vain siitä, että lopputulos näyttää samalta kuin kuvattava objekti näytti kameran linssien edessä. Kaksiulotteisissa kuvissahan käy joskus siten, että joku materiaali näyttää valaistuksen yms. vuoksi aivan toiselta kuin mitä se todellisuudessa on. Samoin voi käydä myös 3D-kuvan kanssa. Muutoin 3D-kuvien käsittelyn perusperiaatteet ovat samankaltaisia kuin 2D-kuvien. Skaalausta, värisävyjä yms. on tietysti mahdollista säätää tulostusvaiheessa.

Tuo kolmiulotteisen kuvan rekonstruktioiminen tapahtuu ymmärtääkseni aika uskomattoman kevyen koodinpätkän avulla. Kamerassa on useita objektiiveja, joiden sijainnin suhteessa toisiinsa ohjelma tietää. Sen perusteella se laskee kuvan, jossa esim. muotoa tai materiaalin ominaisuuksia tutkitaan enemmän kuin yhden objektiivin antaman informaation pohjalta. Siten mallit ovat hyvinkin realistisia, valokuvantarkkoja. KAVAssa meillä on robotti, joka kokoaa rekonstruktiot. Se analysoi suoraan kameran tallentaman numeraalisen informaation ja tuottaa siten äärimmäisen tarkan jäljitelmäobjektin.

terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Olisi siis periaatteessa mahdollista saada sellaisia oikeita kolmiulotteisia kuvia Arcturukselta tänne Maahan! Sen jos pystyt toteuttamaan, uskon tähän tarinaasi ja saatan kertoa siitä muillekin. Tähän mennessä en ole viitsinyt tehdä itsestäni suurempaa pelleä kuin ehkä on tarpeen...Älä loukkaannu, mutta en vielä ole täysin vakuuttunut, aiemmin lähettämäsi kuvat käyvät taitavista 3D-malleista.

Tämä kotitietokoneeni on kyllä aika hidas rutku, mutta voisin saada tehtyä muutamasta koneesta pienen verkon, jotta saataisiin lisää rendaustehoa. Mutta miten se valokuvan konkreettinen rakentaminen voisi tapahtua, kun ei ole käytössä sellaista roboa?

Innostunut Oona

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

En ole varma, pystynkö lähettämään täältä kaukaa niin suurta tiedostoa. Se pitäisi ainakin jotenkin paloitella ja pakata, enkä ole varma, riittävätkö taitoni siihen. Lupaan kuitenkin yrittää parhaani, sillä onhan kuvien perille saattamisesta minulle vain etua : olisihan hienoa, että täällä tekemäni työ päätyisi ihmisten tietoon, vaikka en uskokaan uuden sivilisaation löytymisen informaatioarvon olevan enää järin suuri. Astrobiologeja ja -psykologeja voisi ainakin kiinnostavaa.

Aiemmin lähettämäni kuva tuli siis perille. Mietin, että saattaisi olla mahdollista lähettää mitoiltaan alkuperäistä pienempi kuva tarvittavan softan kanssa. Jos saisit koottua tarpeeksi tehokkaan laitteiston, voisit projisoida 3D-valokuvan ja hankkia jonkun rakentamaan mallin projisoinnin perusteella. Lopputulos ei tietenkään olisi yhtä tarkka kuin koneen tekemänä, mutta kuvan idea tulisi esiin - aivan kuin 2D-valokuvan pohjalta tehdyssä maalauksessa!

Mitä mieltä olet?

terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Tuo ei kyllä todista yhtään mitään. Joku voisi aivan yhtä hyvin lähettää minulle 3D-mallin, johon on lisätty mitat. Mutta itse asiassa minulla ei tässäkään suhteessa ole mitään hävittävää. Seuraava näyttely alkaa jo painaa päälle, mitäs jos lähetät minulle parit valokuvat ja minä teen niistä rekonstruktiot näyttelyyni? Voisit lähettää kuvia minulle sitä mukaa kun toukat kehittyvät - tehtailisin näyttelyitä, kunnes olennot ovat aikuisia. Voisin myös liittää teoksiin selville saamiasi tietoja lajista yms. Sehän voisi olla ihan hyvä lähestymistapa, ihmisillä voi muuten olla vähän vaikeuksia sulattaa tietoa alieneista...En kyllä tajua, mitä tarkoitat sillä, että asialla ei olisi uutisarvoa - onhan tuota elämää etsitty avaruudesta jo vuosikymmeniä ilman tulosta. Pikku alienit itse asiassa sopisivat hyvin taiteeni teemoihin. Saisi jengi päivitellä, kuinka se nyt tekee lisääntymisaiheisia töitä kun on itse saanut vauvan. Harmi vaan, kun ei ole sitä roboa käytössä, että saisi ihan aidot rekonstruktiot.

No nyt se poika heräsi, pakko lopettaa -mieti asiaa!

Oona

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Olen miettinyt aika tavalla tätä KAVA-asiaa. Oletko siis aivan varma, ettei organisaatiota nimeltä Kansallinen avaruustutkimuskeskus ole olemassa? Yksikään tuttu meiliosoite ei tuota vastausta, ja omaankin osoitteeseeni lähettämäni viesti tuli perille sinulle vain siksi, että olin huolimattomuuksissani kirjoittanut osoitteen väärin. Viesti, jonka pitäisi kaikella todennäköisyydellä kadota bittiavaruuteen, tulikin siis perille, kun taas viestit, joiden olisi pitänyt mennä perille, eivät sinne päässeet.

Viestiyhteyteni perustuvat vasta kokeiluasteella olevaan teknologiaan, jonka pitäisi, kaikkein tärkeimpänä, mahdollistaa reaaliaikainen yhteydenpito alukselta keskukseen. Pohjan Akalla testattavana oleva teknologia toimii siten, että pieniä mustia aukkoja vahvistetaan niin, että ne saadaan stabiileiksi. Tieto tallennetaan pieniin avaruushiukkasiin, dataabeleihin , ja lähetetään madonreikärööriä pitkin Maahan (tässä kohtaa näen aina mielessäni vanhanaikaisen putkipostin). Mustien aukkojen madonreiät ovat vielä liian pieniä ja epävakaita suuremman materian lähettämiseen, mutta digitaalinen informaatio onkin binäärisen luonteensa vuoksi aivan eri asia. Sitä paitsi madonreiän toinen pää voi tässä tapauksessa sijaita missäpäin maapalloa tahansa: riittää, että informaatiolla on pääsy planeetansisäiseen verkkoon. Olen ymmärtänyt, että mustien aukkojen paikallaan pitäminen on sen verran hankalaa, että on suuri helpotus, kun aukon pään liikkumavarana on sentään Maapallon kokoinen ala.

Informaatioteknikkomme ehtivät pystyttää yhteyden ennen kuin jäin yksin. Yritimme tietysti päivittäin saada yhteyttä Maahan, mutta kukaan ei vastannut meille. Teknikot eivät lopultakaan olleet varmoja, olivatko madonreiän asetukset oikein. Yksin jäätyäni jatkoin yrittämistä turhaan ennen kuin sain yhteyden sinuun. Nyt tiedän ainakin, että yhteys ei ole täysin mykkä. Kaikki ei nyt kuitenkaan täsmää, lähellekään. Minua ihmetyttää suuresti esimerkiksi se, miksi kaikki sinulta vastaanottamani viestit on päivätty vuodelle 2006.

En ole ihan varma siitä valokuvieni esittämisestä taiteena - en halua vaarantaa tieteellistä uskottavuuttani, ja jos yleisö luulee faktoja tarinaksi, harhakäsitystä voi olla myöhemmin vaikea muuttaa.

terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Moi,
viestieni päiväyksenä on vuosi 2006 siitä yksinkertaisesta syystä, että nyt eletään vuotta 2006. Näin asiaa tarkemmin tuntemattoman näkökulmasta aika ihmeellistä laitteistoa teillä siellä aluksellanne onkin, vaikka eipä kai noista uusista vermeistä pahemmin julkisuudessa huudella. Ymmärtääkseni mustien aukkojen kanssa pelaamisen ongelma on juuri se, ettei niitä ihminen oikein voi hallita.

Ole kiltti ja suostu siihen näyttelyjuttuun -minä jo innostuin siitä niin kovasti. MInulla on kyllä tietenkin suunnitelmia tulevien näyttelyiden varalle, mutta tämä juttu pesisi ne mennen tullen. En millään haluaisi luopua näin jännästä ideasta!

Oona

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Elät siis vuodessa 2006!?! No, muutaman scifi-leffan nähneenä voin kai vain vetää sen yksinkertaisen johtopäätöksen, että viestini tulevat perille menneisyyteen. Minä lähdin tälle komennukselle vuonna 2033, olen siis ollut reissussa vähän yli kolme vuotta. Vuonna 2006 olin vielä kolmikymppinen, urani alussa ja kaukana KAVAn tutkijan virasta. En silti vieläkään ymmärrä, miten on mahdollista, että et tiedä KAVAsta mitään, sillä sehän perustettiin vuonna 2004 suuren mediakohun saattelemana ("Avaruusbudjetti vie eläkeläisiltä mahdollisuuden ihmisarvoiseen vanhuuteen", "Avaruuteen syydetyt rahat romuttavat terveydenhuoltojärjestelmän" , "Alaluokkien luokkakoot kasvavat, hallitus vain budjetoi avaruuteen" ja muuta täysin perusteetonta panettelua). Monet ihmettelivät, onko Suomella tarvetta ja resursseja oman avaruustutkimuskeskuksen ylläpitoon. Mutta olemmehan me sentään varakas huipputeknologiakansa (ja huomaa: yksikään ihmisryhmä ei joutunut median lietsonnasta huolimatta puutteeseen keskuksen perustamisen vuoksi). Keskuksen taustalla ovat tietysti VTT ja useita huipputeknologiayrityksiä, esimerkiksi lippulaivamme Iitti. Kai sinä sentään sen tunnet, puhelimia, autonrenkaita, kumisaappaita ja mitä vielä...

Voisitko tehdä minulle palveluksen ja yrittää tavoittaa muutamaa läheistä ystävääni - nuoriahan he vielä vuonna 06 olivat, mutta tunsivat minut jo silloin. Soittaisitko Maija Takamaalle, Veikko Suokille tai Milja Viertolalle. Takamaa oli opiskelukaverini eläinlääkiksessä, Suokki entinen poikaystäväni ja Milja työkaverini KAVAssa. Odotan innolla! Olen kyllä koittanut meilata heille, tuloksetta. Minua huolettaa tämä KAVA-asia yhä enemmän, sillä jos en saa keskukseen yhteyttä en pääse koskaan kotiin.

Ai niin, siitä näyttelystä. Tässä tilanteessa voit aivan hyvin pitää sen. Tieteellisellä uskottavuudellani ei ole paljon merkitystä hamalla 00-luvulla - eihän tuolloin oltu vielä saatu kontaktia ensimmäiseenkään ekstraterrestiaalilajiin. Ehkä yleisöä onkin hyvä lähestyä fiktion kautta, kuten ehdotit.

terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Hienoa!
Lähetä minulle tiedosto ja softa, niin pääsen alkuun. On meinaan melko kiire jo!

Vielä kerran: meillä ei ole Suomessa tutkimusretkikuntia varustavaa avaruustutkimuskeskusta (ks. linkki suomalaisen avaruustutkimuksen historiasta). Yksi hyvinmenestynyt kännykkäfirma on, mutta se on nimeltään Nokia jonkun Tampereen lähellä sijaitsevan paikkakunnan mukaan. Yritin urheasti tavoittaa ystäviäsi, vaikka en ollutkaan kovin toiveikas. Löysin kaksi Maija Takamaata (toinen opiskelija, toisen ammattia en tiedä), joista kumpikaan ei tuntenut sen paremmin sinua kuin minuakaan. Suokista en löytänyt merkkiäkään mistään rekisteristä. Miljaakaan en löytänyt, mutta puhelinluettelossa näin turkulaisen Mirja Viertola-nimisen tähtitieteilijän. Soitin hänelle, kun ammatti ja nimi menivät sentään melkein nappiin. Hänkään ei valitettavasti tiennyt KAVAsta yhtään mitään, vaan työskentelee Tuorlan observatoriossa. Olen pahoillani.

Terveisin Oona

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Soittaisitko eläinlääkiksen opintoasiaintoimistoon, jos saisit sieltä Maijan yhteystiedot. Hän oli vuonna 06 kolmannella vuosikurssilla, opiskelija-aktiivi, ne kyllä tuntevat hänet siellä.

Liitteenä matskut, readme-tiedostosta löytyy ohje. Taitaa olla kyllä turha yrittää avata millään antiikkisella 00-luvun kotitietokoneella!

terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Opintotoimistosta sanottiin, että laitoksella aloitti syksyllä 2003 Maija Takamaa -niminen opiskelija, joka kuitenkin jätti opinnot kesken toisen vuosikurssin alussa. Enempää tietoja he eivät suostuneet ulkopuoliselle antamaan.

Sain väsättyä verkon muutamasta koneesta, niin kuin arvelinkin. Arvaa, ihmettelikö IT-asiantuntijana käyttämäni kaverini mies softaasi! Sain kuvan projisoitua työhuoneeseeni videotykin avulla, aloitan rekonstruktiotyön ja aioinkin olla siinä vähän pirun tarkka!

Mitä muuten tiedät tuosta kuvan esittämästä kehitysvaiheesta?

Kyselee Oona

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Hei,

hyvä että onnistuu. En itse asiassa tiedä vielä kovinkaan paljon toukista. Olen nähnyt niitä vain kuvan esittämiin telineisiin ripustettuina. Keskellä on yleensä muista poikkeavasta materiaalista koostuva ydin, josta kumimaiset toukat syntyvät. Näyttää siltä, että tämä alkuydin, niin kuin sitä kutsun, sisältää jonkinlaisen geneettisen mallin, sillä yhdestä alkuytimestä näyttää kehittyvän aina fyysiseltä rakenteeltaan yhteneväisiä toukkia. Eri alkuytimistä peräisin olevien toukkien rakenne taas vaihtelee toisiinsa nähden hämmästyttävän paljon ottaen huomioon, että näkemäni aikuiset yksilöt ovat ulkonäöltään hyvinkin toistensa kaltaisia. Lisääntyminen näyttää tällä lajilla olevan melko harvinaislaatuinen tapahtuma, sillä en ole tämän ryhmän lisäksi löytänyt merkkiäkään muista poikasista.

Minusta yksi arcturuslaisten kiehtovimmista piirteistä on niiden mekaaniselta näyttävä ulkoasu. Olen melko varma siitä, että ne kuitenkin ovat orgaanisia olentoja. Tähän asiaan saan kyllä lisävalaistusta, kunhan opin kommunikoimaan lajin kanssa paremmin.

terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Idea!
Haittaisiko sinua, jos julkaisisin tämän sähköpostikeskustelumme verkossa? Silloin ehkä joku tuttusi sieltä mystisestä KAVAsta tai muualta saattaisi nähdä viestit ja saisit kontaktin ystäviisi. Silloin myös minulle lähettämäsi info olisi mahdollista julkaista alkuperäisessä muodossaan, minä kun en ymmärrä mitään tuosta alien-tutkimuksesta ja sen terminologiasta...

Hyvää joulua, toivottaa O.
---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Olen miettinyt aika tavalla sitä, miksi tunnut tunnistavan joitakin asioita 00-luvulta, kun taas toisia et. Kertoisitko minulle jotain itsestäsi - milloin olet syntynyt, millainen lapsuus sinulla oli, miten päädyit taidealalle? Haaveilin itsekin lukioikäisenä kuvataiteilijan ammatista. Toinen suunnitelmani eläinlääketieteen opiskelusta kuitenkin syystä tai toisesta onnistui ja täytti elämäni niin, että kuvataide jäi minulle vain kaukaiseksi kiinnostuksenkohteeksi. Käyn ehtiessäni näyttelyissä ja mietin joskus, olisiko minusta ollut taiteilijaksi, mutta siihenpä se jää. Mistä ammateista sinä haaveilit lukioikäisenä?

kysyy Oona

PS: Ei minulla ole mitään meilien julkaisua vastaan, apuahan siitä vain saattaa olla!

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Laitoin meilit osoitteeseen www.vikuri.com/arcturuslaiset/lue.htm .Tein sivuille myös lomakkeen, jonka avulla ihmiset voivat ottaa meihin helposti yhteyttä.

Olen syntynyt vuonna 1976 Pohjanmaalla. Äiti ja isä erosivat, kun olin kuuden. Minulla on yksi pikkuveli. Olin lapsena kiinnostunut pääasiassa eläimistä ja käsin tekemisestä, niin kuin vieläkin. Hassua: minä taas haaveilin eläinlääkärin ammatista ihan vakavissani yläasteella ja lukion alkuaikoina. En vain jaksanutkaan opiskella matikkaa, kemiaa ja fysiikkaa tarpeeksi ahkerasti - ja mikä tärkeämpää, aloin uskoa, että kannattaisi ainakin yrittää taidetta opiskelemaan.

Oona

PS. Olen työskennellyt ahkerasti lähettämäsi kuvan kanssa - avajaisiin on enää pari viikkoa, hyvältä näyttää!

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Nyt kyllä varmaan pillastut, kun olet ollut koko ajan minun suhteeni niin epäilevällä kannalla. Multiversumi-teoria avaruuden rakenteesta on saanut lähivuosina yhä enemmän kannatusta, mutta sitä ei ole kyetty vielä empiirisesti todistamaan. Halusin ensin varovasti kysyä sinulta tuosta ammatinvalinnasta ja lapsuudestasi, sillä aloin epäillä, että saattaisimme olla saman ihmisen eri projektioita, kaksi vaihtoehtoista elämänpolkua, jotka molemmat toteutuivat omalla tahollaan.

Pistetään kaikki faktat likoon: en ole koskaan aiemmin törmännyt omaan etu- ja sukunimikaimaani. Luulen, että ahkerana verkon käyttäjänä tietäisin, jos minulla olisi sellainen, sillä vaikka oletkin nyt 00-luvun menneisyydessä, me olisimme kuitenkin eläneet yhtä aikaa pienessä Suomessa. Kiinnostavaa onkin nyt selvittää, missä vaiheessa polkumme ovat erkaantuneet toisistaan. Lapsuusfaktasi täsmäävät - muistojamme vertailemalla voimme siis paikantaa haarauman!

Toiset nimeni ovat Katja Maaria, syntymäaikani 15.7.1976, pituuteni vaivaiset 157 senttiä ja kengännumeroni 37. Minulla oli lapsena marsu nimeltä Hermanni ja tykkäsin istua yksikseni keittiön kaapissa. Entäs sinä?

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Moi,

lähden nyt näyttelyä ripustamaan, meilaile heti lisää tietoja kehitys-
vaiheesta, kun saat selville! Sulattelen vähän tätä identiteettiasiaa,
palataan siihen ripustuksen jälkeen...

O.

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Moi taas,

on ollut niin paljon kaikkea puuhaa, etten ole ehtinyt ajattelemaan juurikaan mitään! Näyttelyn avajaisissa ei ollut paljoakaan jengiä, mutta pari tiedotusvälinettä kirjoitti näyttelystä - eli sinun siellä olosi tulee nyt saamaan huomiota ainakin tässä meidän todellisuudessamme ;-) Saatiin muuten pari viestiäkin, laitan ne tämän viestin jälkeen, niin voit kommentoida, jos haluat. Meidän yhteiskunnallemme hyvin kuvaavasti ensimmäinen viesti on mainos...ja toinen kai jonkinlainen elämänviisaus.

Anteeksi, olen itse ollut niin ajatukset kiinni tässä näyttelyssä, että en ole oikeastaan lainkaan ehtinyt ihmettelemään, miten oikein pärjäät yksin siellä Arcturuksella? (Huomaatko, olen vihdoin päättänyt lähteä täysillä leikkiin mukaan!) Kirjoitit jossain viestissä, että voit hyvin, mutta onko se totta? Minua ahdistaa jo pelkkä kuvitelma itsestäni ypö yksin jossain avaruudessa. Oletko oppinut arcturuslaisten kieltä?

Oli minullakin sellainen lemmikkimarsu, sillä oli musta tai tummanruskea pää ja peppu ja valkoinen vatsa. Samaan aikaan, samaan asuntoon sijoittuu mielessäni myös muisto oman pesän sisustamisesta kaappiin ja siitä, kuinka ihanaa siellä oli. Toisaalta nuo nyt ovat varmaan melko yleisiä lapsuusajan aktiviteetteja, marsun omistaminen ja kaapissa leikkiminen. Samaan kotiin liittyy myös muisto kuolleesta linnusta, jonka löysimme pihalta ja kiikutimme läheiselle eläintentäyttäjälle. Hän ei kuitenkaan voinut sitä täyttää, sillä olimme jo nyppineet siitä siipisulkia talteen ja siivet olivat avattuina ihan repaleiset.

terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

no, näyttää olevan kiinnostusta avaruustekniikkaan.

liittyä voi osoitteessa:

WWW.SATS-SAFF.FI ja jäsenmaksu

on n 17e/vuosi. Nuoriso halvemmalla.

(((((o)))))(((((o)))))(((((o)))))(((((o)))))

On siis ihan selvää, että tuossa vaiheessa elimme vielä samaa todellisuutta. Muistelin, että olimme tuolloin jotain 7-9 -vuotiaita, sillä muutimme pois kyseisestä asunnosta ollessamme kolmannella luokalla, silloinhan ollaan 9-10 -vuotiaita? Luulen, että on tarpeetonta vertailla enempää aiemman lapsuuden muistoja: en usko, että on mahdollista elää jotenkin välillä samassa todellisuudessa ja välillä eri todellisuuksissa. Itse asiassa uskon, että menneisyytemme on yhteinen johonkin teini-ikään saakka, sillä on todennäköistä, että erilaiset valintamme elämässä ovat sysänneet meidät eri todellisuuksiin. Lapsena kuitenkin harvemmin tehdään niin perustavanlaatuisia omaan elämään vaikuttavia päätöksiä kuin varhaisaikuisuudessa.

Minä voin ihan oikeasti täällä olosuhteisiin nähden hyvin. Tietenkin minua ahdistaa se mahdollisuus, etten saa koskaan KAVAan yhteyttä enkä pääse kotiin, omaan aikaani ja todellisuuteeni. Ikävöin muutamia ystäviäni, mutta perheettömänä minulla ei ole ketään, josta erossa olo saisi minut hulluksi ikävästä. Siinä varmaan olikin yksi syy matkalle lähtööni - tiesinhän minä, ettei se aivan riskitöntä puuhaa ole. Ja kyllä minä ihmisistä sen verran pidän, että tämä meidän meiliyhteytemme on minulle äärettömän tärkeä. Toisaalta se ei lietso koti-ikävääni mielettömästi, sillä elät kuitenkin osittain minulle vieraassa maailmassa, mutta toisaalta nautin siitä, että saan keskustella toisen ihmisen lailla ajattelevan yksilön kanssa. Nuo verkkosivujesi kautta saamamme viestitkin ovat hauskoja, toivottavasti niitä tulee lisää. Ja sinähän voit toimittaa minulle ajankohtaista matskua, verkkosivuja ja muuta meilien liitteinä, jos tarvitsen. Toisaalta minulla on täällä mukana koko ihmiskunta, sillä aluksemme sähköisessä kirjastossa on mukanamme 478500 maailmankirjallisuuden helmeä (joidenkin kirjallisuustutkijoiden valitsemia, haluavat sivistää onnettomia avaruusmatkaajia). Kirjasto onkin yksi tärkeä täällä viihtymiseeni vaikuttava tekijä - kerrankin minulla on aikaa lukea kaikki ne kirjat, joita en koskaan Maassa ehtinyt.

En myöskään kaipaa ihmisiä lainkaan niin paljon kuin autiolla planeetalla varmaankin kaipaisin. Olen tosiaan päässyt hieman perille arcturuslaisten kielestä. Ne viestivät telepaattisesti ja aistivat koko kehollaan. Olen täällä ollessani jotenkin herkistynyt niiden taajuudelle, ja kykenen jo kuulemaan mielessäni niiden äänet. En osaa vielä kieltä, se on jonkinlaista taajuuksien vaihtelua, josta on vaikea erottaa sanoja - mutta kuten koira ymmärtää omistajansa äänensävystä paljonkin, minäkin ymmärrän jo jotain arcturuslaisista.

Lisäksi tutkija-minä on aivan innoissaan täällä tekemästäni työstä. Arcturuslaiset päästävät minut avoimesti seuraamaan elämäänsä, jopa tätä kaikkein tärkeintä, poikastuotantoa. Yritän sinnikkäästi saada selvää niiden kielestä, sillä keskustelu niiden kanssa olisi varmasti uskomaton kokemus. Nyt olen vasta koira, joka ihailee isäntäväkeään suuresti!

Tämä poikaskolmikko, joista lähetin sinulle näyttelyysi rekonstruoimasi kuvan, kehittyy reipasta tahtia. Vattu-toukat ovat jo irtoamassa tyhjiin syödystä alkuytimestään. Nehän olivat syöneet alkuytimen lähes loppuun jo silloin, kun lähetin kuvan sinulle. Olenko jo kertonut sinulle alkuytimistä? En tiedä vielä, miten ne tuotetaan, mutta ne näyttävät koostuvat jostakin erittäin energiapitoisesta ravinnosta ja määräävän varsinaisten toukkien ulkomuodon. Toukat jakautuvat alkuytimestä ja kasvavat suuremmiksi siitä saamansa energian turvin. Luulen, että lopulta ne jättävät alkuytimet (jos niistä nyt mitään jää jäljelle) ja muuttuvat irrallisiksi yksilöiksi. Kukko ja Lonkerokin voivat hyvin, toukat ovat kasvaneet suuriksi ja kauniiksi. (Ai niin, olenko kertonut sinulle toukkarykelmille antamistani nimistä? No, niiden arvaaminen ei vaadi kummoistakaan päättelykykyä...)

Täytyy palata hommiin -tai ehkä vietänkin vapaaillan suosikkini Hessen seurassa (tuo toisen saamamme viestin lähettäjän nimimerkki antoi impulssin...).

Voi hyvin, sinäkin, siellä luontaisessa ympäristössäsi!

terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Olen maailman huonoin meilailija - vaikka pidänkin suuresti ystävistäni, jostain kumman syystä 99% lähettämästäni meilistä käsittelee työ- tai muita sellaisia asioita. Sinun meileihisi olen kyllä onnistunut vastaamaan kiitettävästi, tämä meidän tilanteemme kiinnostaa minua kovasti.

On hienoa kuulla, että voit siellä hyvin - tilanteessa, joka tuntuu melkein kauheimmalta, mitä ihmiselle voisi tapahtua (jos unohdetaan fyysiset vammat+sairaudet). Olen muutenkin miettinyt, että elämässä taitaa usein olla niin, että kun jokin etukäteen pelätty asia tai elämänvaihe lopulta konkretisoituu, se tuntuukin (ainakin melkein) luonnolliselta ja sitä ajattelee, että näinhän sen pitikin mennä, mitä pelättävää tässä oli? Itselleni on käynyt niin usein, ehkä voimakkaimmin äidiksi tullessani. En koskaan halunnut lapsia, sain raskaana ollessani kauhukohtauksia ajatellessani tuomittua tulevaisuuttani ja olin sitä mieltä, että elämäni on täydellistä juuri sellaisenaan, eikä siis voi mennä kuin huonommaksi. Muutin mieleni heti, kun lapsi oli syntynyt (en tietenkään kiellä, etteikö lapsettomuudessa ole etunsa ;-), mutta taas minusta tuntuu, että elämäni on täydellistä -vaikka elän juuri sitä aiempaa kauhukuvaani).

Minulle on muutenkin tärkeää, että nautit työstäsi ja elämästäsi siellä, sillä olisi todella raskasta, jos olisin epätoivoisen ihmisen viimeinen oljenkorsi -tai jotain. Kohtalosi painaisi liikaa, luulen, etten voisi nauttia omasta elämästäni. Vaikka tiedänhän minä, että tälläkin hetkellä Maassa elää paljon ihmisiä hieman sinun tilannettasi vastaavaa elämää: vangittuina ja eristettyinä mielipiteidensä tai jonkin muun syyn takia. Ihminen on vaan niin pieni, että kaikkea pystyy kestämään huomattavasti paremmin, jos henkilökohtainen kosketus puuttuu.

Mutta täytyyhän meidän alkaa aktiivisesti yrittämään kontaktin saamista omaan todellisuuteesi! Minulla ei ole kyllä juurikaan käsitystä tästä multiversumi-jutusta - muistan kyllä, että muutamat filosofit, monet scifi-kirjailijat ja kai jotkut fyysikotkin ovat sen olemassaolon kannalla. MIkäli olen ymmärtänyt oikein, mahdollisuutta pidetään kuitenkin lähinnä teoreettisena.

Kerrataan vielä meidän tapauksemme faktat. Olet varmaan miettinyt nämä jo monesti läpi, mutta ehkä minun näkökulmani paljastaa jonkin keinon? Sinä siis olet avaruudessa, lähtenyt vuonna 2033. Elät ilmeisesti hyvinkin samanlaisessa maailmassa kuin minä, mutta jotain näyttää olevan toisin (esimerkiksi tuo Arcturuksen status: tähti vai planeetta?). Et pysty ottamaan yhteyttä oman todellisuutesi verkko-osoitteisiin etkä lähettämään sinne meiliä (madonreiän loppupää on jotenkin siirtynyt meidän todellisuuteemme?). Pystyit kuitenkin meilaamaan minulle (vuoteen 2006). Vanhat ystäväsi ovat vaihtelevasti olemassa tässä minun todellisuudessani: olemassaolevat vain eivät tunne sinua, koska tässä todellisuudessa sinä olet minä. Minun ystäväni taaskaan eivät tietenkään tunne sinua, koska minä olen minä. Näyttää siis aika mutkikkaalta - madonreiän loppupään siirtäminen takaisin sinun todellisuuteesi mahdollistaisi meiliesi perille menon -onko sinun mahdollista koittaa säätää sitä madonreikälaitetta? Emme tiedä, etsitäänkö sinua omasta todellisuudestasi käsin - onko siis heidän mahdollista säätää sitä putkipostimasiinaa? Kavan tyypit eivät tietenkään tiedä, että olet Arcturuksella, mutta mikä on todennäköisyys, että he löytävät sinut, jos etsivät Pohjantähdeltä? En usko, että meidän todellisuutemme tekniikasta on paljoakaan apua: mistä sitä tietää, millaisia ihmelaitteita salaisissa avaruuslabroissa kehitellään, mutta julkisesti meillä ei ainakaan ole mitään teknologiaa, joka voisi auttaa sinua nyt. Voimme tietysti yrittää ottaa yhteyttä asiasta tietäviin tyyppeihin, mutta pitäisi löytää sopivat kontaktit, ettei minua leimattaisi heti ihan sekopääksi.

Oliko siinä jo koko soppa, vai unohdinko jonkin seikan?

miettii Oona

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Hei,
noinhan se pääpiirteissään menee. Minä en ymmärrä postimasiinasta yhtään mitään - enkä uskalla ottaa sitä riskiä, että menettäisin yhteyden sinuunkin. Epäilemättä olisi mahdollista löytää oikeat asetukset, mutta vaihtoehtoja on tuhansia, ja koska asiantuntijat eivät kyenneet löytämään oikeaa, ei ummikkokaan siihen pysty (jollei luota mahtavaan moukan tuuriin, mutta minä en ole valmis pistämään viimeistä ihmiskontaktiani sen kortin varaan...)

En tosiaankaan tiedä, etsitäänkö meitä vielä. Siihenhän koetin saada selvyyttä, kun yritin meilata omaan työosoitteeseeni. Tein sen kyllä vielä uudestaan, ilman lyöntivirhettä. Viesti ei mennyt perille, mutta tässä tilanteessahan se ei kerro mitään postilaatikon statuksesta, sillä mikään meilini ei mene perille.

Olisin todella iloinen, jos perehtyisit omalla tahollasi rinnakkaistodellisuuksista kirjoitettuihin teksteihin. MInulla on täällä paljon työtä, kirjaston hakukone löysi termillä 12764 osumaa...

Ehkä keksimme jotain,

terv. toiveikas Oona

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Kävimme koulun kanssa Tukholmassa katsomassa afrikkalaista nykytaidetta, oltiin reissussa vaan pari yötä, mutta postilaatikko jo pursuaa spämmiä...

Näyttää siis siltä, että meidän ei-insinöörien ainoaksi mahdollisuudeksi jää lukeminen. PItäisiköhän meidän jotenkin jakaa aineistoa, vai luemmeko kumpikin mitä käsiimme saamme ja vertailemme sitten tietojamme?

kyselee Oona

Ps. saimme taas postia (ks.alla), melko kryptisiä viestejä ainakin minulle, mutta ehkä lähettäjä tuleekin sieltä sinun todellisuudestasi ;-)

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Kuolema puhuu vain plussilla ja miinuksilla.

Joo,

ehkä on vain viisaampaa lukea kaikki, mitä kyseisestä aihepiiristä käsiimme sattuu - luulenpa, että tulemme lukemaan silti hyvin erilaisia tekstejä aika- ja todellisuussiirtymän vuoksi...

terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Etsin Turun kaupunginkirjaston tietokannasta termeillä "multiversumi", "rinnakkaistodellisuus" ja "vaihtoehtotodellisuus" - kahta viimeistä hakusanaa ei tunnettu lainkaan ja ensimmäisellä löytyi yksi teos, Fred Adamsin Elämää multiversumissa. Ehkä en tunne terminologiaa tarpeeksi, täytyy selata verkkoa, jos löytyisi osuvampia hakusanoja.

Oona

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Moi taas,

liitteenä vähän terminologiaa ja taustoja!

Tuntuu vähän siltä, että nuo fyysikoiden teoriat voisivat olla hyödyllisimpiä - onhan ongelmammekin fyysinen eikä ideatason spekulaatiota...

Oona

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Moi,
en ole ehtinyt edes meilailla, olen ollut niin kiinni arcturuspentujen siirtymävaiheessa. Kyllähän täällä absoluuttista aikaa on, mutta olen taas uponnut tutkimuksiin, jotka sitovat ajatukseni eli nielevät kaiken subjektiivisen aikani. Flow, tai miksi sitä nyt ikinä kutsutaankin, on elämäni parhaita asioita - ja täällä sen arvo nousee tietysti eksponentiaalisesti, koska kaukana kotoa olo muuttuu merkityksettömäksi (tai oikeastaan yksinomaan positiiviseksi asiaksi, sillä sehän mahdollistaa koko tutkimuksen).

Vattu- ja kukkopojat ovat kypsyneet ja irronneet. Poikasten hoitajat siirsivät ne täysin aiemmasta poikkeavaan ympäristöön. Kuten tiedätkin, ytimet tarvitsivat kirkasta valoa ja lämpöä ja ne viihtyivät vapaasti ilmassa roikkuen. Seuraava vaihe, jonka aikana ytimet kasvattavat ympärilleen suojakotelon, taas vaatii erikoisen voimakentän, himmeämmän valaistuksen ja kovan materiaalin ydinten alle. Sekä havaintoni että lisääntyvä ymmärrykseni arcturuslaisten puheesta mahdollistavat yhä tarkemman käsityksen muodostamisen tästä uskomattoman hienosta lajista. Olen innoissani!

terv. Oona

Ps. Liitteenä pari kuvaa

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Hienoa kuulla, että poikaset ovat siirtyneet uuteen kehitysvaiheeseen. Kiitos paljon lähettämistäsi kuvista. Aika jännä tunnelma tuolla pesässä! Onko sinulla aavistustakaan, miksi poikaset tarvitsevat nyt juuri tuollaisen ympäristön?

Minullahan on seuraava näyttely huhtikuussa - lähettäisitkö taas 3D-kuvan sellaisesta käänteentekevästä / visuaalisesti kiinnostavasta kehitysvaiheesta?! Tarvitsen rekonstruktion tekemiseen pari-kolme viikkoa, joten parasta varmaan, jos odotellaan vielä - kun emme kerran tiedä, miten kehitys tulee etenemään.

Ajatus siitä, että olemme periaatteessa sama ihminen, on jo muuttunut luonnolliseksi päässäni. Itse asiassa, toisaalta, en silti pysty käsittämään sitä, ajattelenhan sinua ihan yhtä lailla Toisena kuin ketä tahansa tuttavaani. Tuo "luonnolliseksi muuttuminen" tarkoittaa kai oikeastaan asian hyväksymistä, sen pitämistä tarpeeksi ongelmattomana, jotta se ei vaivaa minua. Jotkin yhtäläisyydet ovat kuitenkin silmiinpistävyydessään hauskoja: minäkin elän elämääni lähinnä flow'n varassa, minua vievällä virralla on vain erilainen koostumus. Pidän kyllä maailmasta ja itsestänikin ihan tarpeeksi, mutta silti mikään ei ole ihanampaa kuin itsensä ja ympäristönsä unohtaminen, keskittyminen johonkin käsillä olevaan, juuri Nyt tapahtuvaan, joka ei kuulu menneeseen eikä tulevaan. Maailmassa selviämiseni keinot ovat flow ja fiktio, sillä ne auttavat minua pääsemään eroon itsestäni. Jotkut käyttävät samaan tarkoitukseen kemiaa, mutta sellainen on niin arvaamatonta ja sivuvaikutukset ovat niin kurjat - minä haluan päästä helposti myös takaisin ja hallita tätä(kin) elämääni.

terv.Oona

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Moi,
en tiedä vielä juuri mitään kotelovaiheen vaatimusten perusteluista. Olen ymmärtänyt, että arcturuslaiset ovat kehitelleet poikastenhoitokäytäntöjä jo pitkään minimoidakseen komplikaatiot. Uskon, että laji ei ole ollut luonnon armoilla enää sukupolviin - mekaanisen biologian tai biologisen mekaniikan vuoksi onkin ulkopuolisena vaikeaa erottaa, mikä osa kuuluu erottamattomasti lajin rakenteeseen ja mikä on myöhemmin kehitettyä teknologiaa (vrt. ihmisen korvat vs. kännykät...)

terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Luin juuri kiinnostavasta 1800-luvun ilmiöstä, junaneuroosista. Junaonnettomuuteen joutuneet ihmiset alkoivat sairaalloisesti pelätä junia ja niillä matkustamista. Millainen voisi olla avaruusmatkaajan junaneuroosi, ja mitä todella tapahtui muille aluksesi matkustajille?

kysyy Oona

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Moi,
onpa kiinnostavaa, että otit retkikunnan jäsenet puheeksi juuri nyt,
kun olen vasta itsekin alkanut ymmärtää heidän kohtaloaan.

Arcturuslaiset eivät ole alkuunkaan aggressiivisia, mutta heidän
olemukselleen vastaiset älykkäät individit -en tiedä, mikä olisi oikea
sana- kuihtuvat tai tyhjentyvät itsestään. Arcturuslaiset eivät
ymmärtääkseni tee sitä tarkoituksella, sillä olen käsittänyt
pahuuden olevan niille vieras käsite, niin kuin savanni eskimolle.
Ne vain ovat niin voimakkaita älyjä, että ainakin ihmisen
tasoisen vastakkaisia pyrkimyksiä omaavan mielen on väistyttävä.
Itse olen hengissä ja hyvissä voimissa pitkälti tutkimustyöni takia-
sitä tehdessäni olen oppinut älykästä empatiaa tutkimiltani lajeilta.
Ylempien olentojen joukossa on yhä useammin havaittu evoluution
johtaneen intellekteihin emootioihin, jotka mahdollistavat kaikille
osapuolille edulliset win-win-tilanteet. Yksilön on turha alkaa pyrkiä
kollektiivia vastaan, vaikka hän tyhmyyksissään kuvittelisikin sen
lisäävän hänen omia etujaan. Tällaisen ajattelun, joka harmi kyllä
ei ihmisten keskuudessa ole saavuttanut kovinkaan suurta jalansijaa,
olen siis ymmärtänyt parhaaksi maailmassa toimimisen perustaksi.

Ryhmämme biologi kiinnostui heti arcturuslaisten joitakin Maan
hyönteisiä muistuttavasta ulkoisesta rakenteesta, ja halusi
preparoida pari yksilöä selvittääkseen sisäelinten vastaavuutta.
Itse olin sitä mieltä, että meidän pitäisi ehdottomasti ensin tarkkailla
populaatiota, koska silläkin tavalla saisimme runsaasti tietoa
vahingoittamatta ketään. Hän ei kuitenkaan ilmeisesti kyennyt
pääsemään mielikuvasta omasta artikkelistaan parhaalla paikalla
The Insect Worldin seuraavassa numerossa.

Retkikuntamme johtaja oli jo sopinut Korkeasaaren kanssa
mukavasta summasta, jonka he maksaisivat uudesta ulko-oliosta,
jos sellaisia löytyisi. Hänen ajatuksensa pyörivät siis elävän yksilön
vangitsemisen ja Maahan kuljettamisen ympärillä.

Digitaalisten sovellusten asiantuntijamme ja mekaanikkomme olivat
turhautuneita koko matkan saamasta käänteestä, sillä näillä olennoilla
ei näyttänyt olevan juuri minkäänlaista teknologiaa. He halusivat vain
hinnalla millä hyvänsä löytää aluksemme moottorille suotuisia energia-
varantoja, jotta pääsisimme pois. He löysivätkin mielettömät kaivokset
erittäin energiatehokasta, Maassa tuntematonta mineraalia, jolla
he suunnittelivat Maan hiipuvien energiavarojen korvaamista.

En jaksa luetella koko 12-henkisen miehistömme kohtaloa, masennun
liikaa, sillä se vain muistuttaa minua ihmislajin surullisesta tilasta - olenhan
itsekin hengissä vain, koska olen oppinut niin paljon muilta lajeilta, ollut
siis kiltti ja sopeutuva (tyttö(sic!))oppilas. Haluaisin pystyä lukemaan ihmisrodun
maailmankaikkeuden intellekteihin, mutta valitettavasti en voi. Arcturuslaiset
ja muutkin lajit ovat jo kauan sitten osoittaneet sen, että ainoastaan
vähäiseen mielenhallintaan kykenevät lajit ja yksilöt tarvitsevat muunlaisia
keinoja, esimerkiksi väkivaltaa. Vaikkapa meidän maiset eläinlajimme ovat
eri asia, sillä niillä ei ole kykyä moraaliajatteluun. Mutta arcturuslaisten
mielestä on käsittämätöntä, että on olemassa ahne ja muita riistävä
eettiseen ajatteluun kykenevä laji. Siinä suhteessa ainakin olemme
ainutkertaisia maailmankaikkeudessa, kun sitä tunnumme niin suuresti
halajavan. Valitettavasti erikoisuutemme on kuitenkin negatiivista laatua.
Mehän olemme keksineet itsellemme liudan jumaliakin, joista suurin osa
pyrkii arcturuslaisten kaltaisiin päämääriin, mutta me emme vain ole
kyenneet seuraamaan heistä yhtäkään.

No, sen enempää itseäni kehumatta saavutin arcturuslaisten luottamuksen
yksinomaan jäämällä henkiin. Heidän ulkomuotonsa miellytti minua, enkä
nähnyt tarpeelliseksi yrittää hyötyä heistä.

terv. Oona, jolla menee täällä aika hyvin!

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Multiversumista vielä

Moi,
ja iso kiitos uusista kuvista! Onkin tosi mielenkiintoista lähteä kehittämään niistä mallia. Liitteenä kuvia kotelovaihe-näyttelystä -yleisvaikutelma vastaa kyllä aika hyvin lähettämäsi kuvan tunnelmaa, vai mitä?

Sain vihdoin erään multiversumiteoriaa sivuavan kirjan luettua. Kirjassa oli kiintoisa kaaviokuva maailmankaikkeuksien keskinäisestä sijainnista - mieleeni tuli palanen kuplamuovia, jonka jokainen kupla on itsenäinen maailmankaikkeus omine fysiikan lakeineen ja muine totuuksineen. Meidän tapauksessamme minua kiinnostaa erityisesti se, miten maailmamme voivat olla perusperiaatteiltaan niin samankaltaiset - sillä erothan ovat minimaalisia verrattuna vaikka kolmen ulottuvuuden laajenemiseen yhdeksitoista!

Voisiko planeetoista olla olemassa "varjoversioita" vai onko meillä todellakin kaikilla oma yksityinen todellisuutemme, joka muokkaa lähiympäristöämme? Tarkoitan, että voisivatko sinun henkilökohtaiset, sisäiset halusi vaikuttaa siihen, että sinun todellisuudessasi KAVA ja alienit ovat totta, minun todellisuudessani taas eivät? Totta kai muokkaamme todellisuutta jatkuvasti omalla toiminnallamme, mutta on asioita, joihin emme voi fyysisesti vaikuttaa - entä jos muovaamme niitä kuitenkin henkisesti, tiedostamattamme? Silloinhan todellisuus voisi venyä kuin purukumi miljardien ihmisten halujen muokkaamana! Ehkä siksi individualismi onkin vaarallista - kollektiivisten heimojen sijaan todellisuutemme kehityksestä vastaavat nyt yksittäiset ihmiset, joten ainoa mahdollinen suunta on kompleksisuuden lisääntyminen!

terv. Oona the Philosopher ;-)

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Re: Multiversumista vielä

Moi,
aika kiinnostava tuo sinun teoriasi yksittäisten ihmisten halujen (ja uskomusten?) vaikutuksesta todellisuuden rakenteeseen. Tietylle tasolle astihan ilmiö on eittämättä tosi: luonnonhenkiin uskovan heimon lapsille henget ovat perusta, joka vaikuttaa myös heidän identiteettinsä rakentumiseen. Jos tällainen lapsi aikuiseksi kasvettuaan joutuukin tekemisiin ihmisten kanssa, jotka väittävät hänen maailmanymmärtämistapaansa vain paremman tiedon puutteessa keksityksi tarinasikermäksi, ei ole kovin yllättävää, ellei hän voi hyväksyä näitä väitteitä. Siinä sinulle konkreettinen todellisuuskynnys: kolmannen maailman luonnonlapsi vastaan länsimaalainen kerskakuluttaja.

Kollektiivinen tahtomme muokkaa todellisuutta tietenkin myös konkreettisten päätösten muodossa. Jos suurin osa suomalaisista haluaa pitää hyvinvointivaltion hengissä, se on täysin mahdollista - samoin kuin rakennelman romuttaminenkin. Mutta että voisimme vaikuttaa siihen, millaisia biologisia organismeja todellisuudessamme esiintyy...vaikuttaa aika hurjalta - paitsi tietenkin, jos olisimme hulluja tai kirjailijoita, joilla on valta suunnitella oma maailmansa viimeistä yksityiskohtaa myöten.

En kuitenkaan jaksa enää suuremmin murehtia kontaktin menettämistä omaan todellisuuteeni. Olen surutyöni tehnyt, ja hyvää vauhtia matkalla kohti pysyvää paikkaa tässä yhteiskunnassa.

Terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Lomaa odotellessa...

Moi,
aika kovan homman annoit minulle tämän viimeisen kuvan myötä! Mutta onneksi kokonaisuus on melkein valmis, ja sen jälkeen aloitan pitkän loman!

Oletko jo luopunut yrityksestä löytää kommunikaatioväylä omaan todellisuuteesi? Vaikuttaa hienolta, että olet niin hyvin kotiutunut sinne, mutta pelkään hieman, että pidät vain menetyksen tuskan etäällä hurjalla toimeliaisuudellasi -vai kykenetkö todella jättämään menneen taaksesi sitä kaipaamatta? Ihmisen elämä perustuu kuitenkin niin vahvasti ympäröivien ihmisten luomaan kontekstiin, että itse ainakin pelkäisin mielenterveyteni puolesta, jos joutuisin yhteisöstä lopullisesti erilleni.

terv. vapunviettoon valmistautuva Oona

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Täällä viihtymisestä vielä

Olen aivan tosissani viihtymiseni suhteen. Saattaahan olla, että mieleni rakenteet ovat muokkautuneet täällä oloni aikana - ja että siten siis todella olen ihmiskunnan mittapuulla mielenvikainen. Joka tapauksessa alan tajuta olevani täällä tyytyväisempi elämääni kuin Maassa ikinä.

Terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Arcturuslaisten kodeista

Moi,
et ole antanut minulle kovinkaan paljon tietoa arcturuslaisten kodista, jota olen juuri työstämässä. Onko se tyypillinen arcturuslainen rakennus kokonsa, tyylinsä ja materiaalinsa suhteen? Rakennus tuntuu todella pieneltä kolmelle aikuiselle jälkikasvuineen, joten ymmärrän hyvin, miksi tiloja on laajennettu seinien ulkopuolellekin (muistan kyllä, kun sanoit, että rakennukset suojaavat arcturuslaisia lähinnä liian kirkkaalta valolta, eivät niinkään kylmältä) mutta en ymmärrä, miksi huoneista ei pääse kulkemaan niiden ulkopuolella oleville terasseille? Tuntuu todella epäkäytännölliseltä, että terassille näkee ikkunasta, mutta päästäkseen sinne pitää kiertää ulko-oven kautta...Entä huoneiden määrä ja käyttötarkoitus? Jotain osaan tietysti päätelläkin aiemmista kuvista tutuista elementeistä, mutta mitä kuvassa olevat aikuiset oikein tekevät?

Ihmiset kuitenkin kyselevät minulta taas joka detaljista, joten aina parempi, mitä tarkempaa tietoa pystyt antamaan!

Terv. O.

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Re: Arcturuslaisten kodeista

Oi, anteeksi kauheasti! Tällainen mielenvikainen minusta on täällä tullut - olin täysin siinä uskossa, että esittelin talon sinulle lähettäessäni kuvat, mitä en siis ilmeisesti muistanutkaan tehdä.

Kyseinen rakennus on todellakin hieman poikkeava suhteessa arcturuslaisten yleiseen arkkitehtuuriin. Tyyliltään ja materiaaliltaan, kooltaankin se vastaa hyvin keskivertoa intellektuellikotia, mutta pohjapiirrokseltaan se on ainutlaatuinen. Minä, ihmislajin edustaja, olen olemassaolollani vaikuttanut tähän murrokseen. Arcturuslaiset itse käyttävät ovina vakuumiaukkoja, joihin viittaat ikkunoina. Vakuumiaukot ovat pyöreitä, tosiaan ihmissilmään hyvin ikkunankaltaisia erikoiskalvotettuja aukkoja seinärakenteissa. Kun arcturuslainen haluaa käyttää tätä ovea, hänen tarvitsee vain siirtyä tarpeeksi lähelle sitä, ja ovi imaisee hänet seinän toiselle puolelle. Ovia ei tarvitse erikseen avata tai sulkea, vaan kulku tapahtuu suoraan kalvon lävitse. Näin esimerkiksi arcturuslaisille tärkeä äänieristävyys säilyy hyvänä.

Vakuumiaukkojen idea on kuitenkin siinä, että ne eivät toimi muunlajisilla olennoilla (jäänne ajoilta, jolloin intellektuellit elivät tiuhemmin asutetuilla alueilla), joten tähän taloon on rakennettu minua varten myös ihmisen mentävä oviaukko. Talon omistajista on tullut läheisimpiä ystäviäni (vaikka he ovat vielä niin nuoria, että olen ollut todistamassa heidän koko lapsuuttaan, he ovat jo kiehtovampia ja älykkäämpiä kuin suurin osa entisistä ystävistäni). He halusivat osoittaa kunnioitusta ystävyydellemme rakentamalla talonsa myös minulle sopivaksi, mitä arvostan suuresti. Asun tietenkin Pohjan Akassa, sillä minä kyllä tarvitsen lämpöä ja valoa, mutta on hienoa tavata arcturuslaisia heidän omassa ympäristössään, olla kuin yksi heistä istuessaan ja keskustellessaan heidän kodissaan. Aiemmin tapasimme vain ulkona, sillä en päässyt heidän vakuumiaukoistaan sisään eivätkä he mahtuneet kunnolla minun kotiini aluksessa.

Arcturuslaisten kodit ovat melko pieniä, huoneita on yleensä yksi jokaista asukasta kohden. Kerroin muistaakseni aiemmin näiden yksilöiden poikkeuksellisesta lisääntymishalusta. Tässä kodissa on kypsymässä lapsia jo kahdelta yksilöltä (kolmas kantaa vielä alkuydintään), joten kaksi huonetta on väliaikaisesti muutettu sopiviksi eri kehitysvaiheissa olevien poikasten hoitoon. Kolmas huone on aikuisten omassa käytössä - sen ulkopuolella olevalle terassille on sijoitettu heidän latausasemansa. Intellektuellithan eivät syö ihmisten tavoin, mutta he uusintavat energiaansa ja rentoutuvat kiinnittymällä "lataukseen", kuten minä toimintoa kutsun. Lataus tuntuu vastaavan ihmiskielelle käännettynä yhdistettyä nukkumista, syömistä ja seksiä: siis välttämättömyytensä ohella miellyttävää, rentouttavaa ja virkistävää puuhaa.

Arcturuslaiset viettävät latauksessa vaihtelevia aikoja, mutta yleisimmin ehkä noin 4-6 tuntia vuorokaudessa. Jokaisella yksilöllä on oma, henkilökohtainen latausasemansa, jonka alle hän päivittäin kävelee, lukitsee nivelensä, avaa kotelonsa kuvun, kiinnittää letkun paikoilleen ja vastaanottaa energia-annoksensa (jonka laadusta ja lähteestä minulla ei vielä ole ymmärrystä).

Terv. urhea avaruusbiologisi Oona

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Moi,
kiitos infosta, helpottaa kyllä työskentelyä!
Nykyään tajuan monta kertaa päivässä, miten upea lähitulevaisuuteni
onkaan: edessä on pitkä ihana kesä ja vielä pidempi, reippaan
työrupeaman jälkeen tervetullut loma. En ole lähipäivinä ehtinyt
aktiivisesti ajatella juurikaan muuta kuin viimeisen rekonstruktion
valmiiksi saattamista. Olen hyvin kiitollinen lähettämästäsi
materiaalista, sillä se on tukenut taiteellisia pyrkimyksiäni erittäin hyvin
- itse asiassa epäilyttävän hyvin. Kuunteles nyt: scifi-aiheisten
installaatioiden tekijälle tarjoutuu (sattumalta!) mahdollisuus rakentaa
todenperäisiä alienrekonstruktioita yleisimpien scifi-kliseiden hengessä
(rinnakkaistodellisuus!, vaihtoehtotulevaisuus!, avaruusseikkailu!,
ekstraterrestiaalinen äly!). Oletko varma, ettemme sittenkin ole
yksi ja sama henkilö? Ehkä olenkin vain kuvitellut sinut ja tämän
kirjeenvaihtomme työni motivoijiksi ?

Olen nyt joka tapauksessa kulkenut taiteessani yhden reitin loppuun.
Uudet työni tulevat perustumaan aivan toisenlaisiin lähtökohtiin kuin
tähänastiset. En enää halua rakentaa massiivisia installaatioita
gallerioihin, ennemminkin tuottaa pieniä nyrjähdyksiä ihmisten
arkipäivään. Olen iloinen, että sain tehdä viimeisen installaatio-
projektini yhteistyössä sinun kanssasi. Emme kuitenkaan ole
saavuttaneet yhteistyölle asettamiamme tavoitteita astrobiologisten
faktojen levittämisestä ja kontaktien saamisesta sinun todellisuuteesi.
Sen vuoksi olenkin iloinen siitä, miten hyvin tunnut viihtyvän siellä ;-)

terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Yhteistyöstä

MInä en koe yhteistyötämme epäonnistuneeksi. Olen ajan myötä tottunut ajatukseen siitä, että yhteyden saaminen omaan Maahani ei ole kovinkaan todennäköistä (ja tiesin jo hankkeeseen ryhtyessämme epätodennäköisyysprosentin suuruuden). Sen vuoksi myöskään tiedon välittäminen arcturuslaisista ei enää ole merkityksellistä minulle. Tutkijan luontoon, totta kai, kuuluu halu tiedon julkistamiseen, mikä kuitenkin on mielekästä vain ymmärtävän viiteryhmän sisällä - minua ei vähääkään kiinnosta alkaa käännyttäjäksi, joka yrittäisi väkisin markkinoida tutkimustuloksiaan teidän todellisuudessanne. Ja joka tapauksessa kuvaan astuu perustavanlaatuinen eettinen ongelma: emmehän voi tietää, ovatko tuntemani kaltaiset arcturuslaiset lainkaan faktaa teidän todellisuudessanne vai ettekö vain ole havainneet heitä vielä. Edellisessä tapauksessa olisi tieteentekijän etiikalle jyrkästi vastakkaista esitellä teidän todellisuudessanne pätemättömiä tutkimustuloksia faktoina. Ja vaikka kyse olisikin vain väliaikaisesta tiedon puutteesta, ei silloinkaan taitaisi olla kovin asiallista tulla ulkopuolelta sotkemaan tiedeyhteisön tilaa.

Projektin suurin etu on mielestäni se, että olemme saaneet syyn olla yhteydessä toisiimme. Minulle on äärettömän tärkeää saada puhua havainnoistani toisen ihmisen kanssa, koska olen aina pohtinut tutkimusprosessia yhteisössä. Olen myös iloinen siitä, että kykenin auttamaan sinua työssäsi antamalla aiheen näyttelysarjallesi. Ja eihän tämä vielä ole ohi, vaikka oletkin jo tehnyt työt valmiiksi. Viimeinen rekonstruktio on vielä julkistamatta. Mistä tiedät, mitä kaikkea se voi vielä tuoda tullessaan?

terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
ELT, tutkija/intellektit emootiot
Kansallinen avaruustutkimuskeskus KAVA
(sijoituspaikkana avaruuslaiva Pohjan Akka 1.8.2033-16.2.2038)
oona.tikkaoja@kava.fi / oona.tikkaoja@pohjanakka.fi
wwwkava.fi/pohjanakka

Moi taas

Tunnen taas olevani elävien kirjoissa, piipahdin tuossa pari päivää henkisessä zombiuden tilassa. Viimeisen installaation ripustus otti vähän koville, mutta olen siis jo palautunut. Nyt olisi aika kilistellä laseja, mikäli eläisimme samassa todellisuudessa. Yhteisprojektimme alkaa olla valmis!

Lopetin kosmologiakirjallisuuden lukemisen, sillä alan uskoa, etteivät kirjat tosiaankaan osaa antaa minkäänlaisia käytännön neuvoja todellisuuksienväliseen (tieto)liikenteeseen. Olen pikku hiljaa tottunut ajatukseen sinusta yksin siellä metalliolentojen keskellä. Minun täytyy myöntää, että ajatuskin tilanteestasi on aiheuttanut minulle suurta ahdistusta, enkä ole halunnut hylätä uskoa kotiinpaluumahdollisuuksiisi. Tiedämmehän tietenkin jo tässä iässä sen, että mitä tahansa voi tapahtua, mutta yhtä lailla tiedämme, että todennäköisyydet eri tapahtumille vaihtelevat melkoisesti. Uskon nyt, että vaikka sukkula saattaakin tulla noutamaan sinut vaikka huomispäivänä, on viisaampaa vain hyväksyä se, että niin ei luultavasti milloinkaan tapahdu. Aiempia meilejäsi selatessani huomasin, että sinä näytät tajunneen asiantilan jo huomattavasti minua aiemmin.

Nyt kun olen ymmärtänyt, että oleskeluasi siellä ei kannata ajatella vain väliaikaisena pikku työmatkana, huomasin, etten lopultakaan tiedä kovinkaan paljoa arjestasi arcturuslaisten kanssa. Voisitko kertoa minulle siitä ja lähettää vaikka lisää kuvia - haluaisin pystyä eläytymään paremmin arkeesi siellä, ja siihen auttaa vain lisäinformaatio!

Voi hyvin,
terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Kauan odotettu kesäloma on vihdoin alkanut, olisi tosi
mukavaa, jos ehtisit meilailla kuulumisia!

terv. Oona

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

Postia

Ollaan saatu postia - liitän viestin tämän perään!

terv. O.

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com

oli kivaa

oli kivaa näyttelyssä suomenlinnassa kiitos. totti 8v

30.6.2007

Tiedote tämän kirjeenvaihdon lukijoille: en ole kuullut kaimastani mitään yli kuukauteen. Vaikka meiliemme välit jäivätkin joskus harvoiksi, näin pitkä hiljaisuus vaikuttaa huolestuttavalta. Ehkä madonreiän pää on vaihtanut uudelleen paikkaa, ehkä toinen todellisuus on lakannut olemasta (meille). Katkokseen voi olla lukematon määrä syitä, olihan yhteyden syntyminenkin tavattoman harvinaislaatuinen tapaus.

Jos hän vielä kirjoittaa minulle, lupaan päivittää viestit aiemman kirjeenvaihtomme jatkoksi. Jos ei, en voi muuta kuin toivoa hänelle pitkää ikää ja täyteläistä elämää arcturuslaisten parissa.

---
Oona Tikkaoja
TaM, kuvataiteilija
oona@vikuri.com / oona.tikkaoja@kuva.fi
www.vikuri.com