Minä tuon ulkomailta kummallisia hedelmiä ja herkkuja pohjoisen asujainten maisteltaviksi. Olen minä harkinnut muuttavani sinne kokonaankin, täälläpäin kun maut pakkaavat olemaan melko karvaita. Mutta juuri siksi en voikaan lähteä ennen kuin eläkepäivillä. Nyt on tämä yrityskin vielä, ei sitä voi noin vain lopettaa. Minun täytyy ajatella asiakasparkojani. Ei kaikilla ole mahdollisuutta matkustaa eksoottisiin makuihin. Miten he sitten saisivat arjen pakerrusta helpottavat pikku herkkupalansa, jollen minä olisi niitä heille kuljettelemassa?
Ei, minä olen korvaamaton pikku kauppias. Minä olen Makumaan
suurlähettiläs Pohjolan harmaudessa. Minä olen Herkkumaan
kuninkaan airut, joka tuo ilosanoman synkkiin maihin, lohdun suolan turruttamille
makunystyröille.