Seikkailuja ajassa ja tilassa on kuvataiteilija Oona Tikkaojan projekti, joka koostuu kolmesta veistosnäyttelystä
ja tästä verkkosivustosta. Trilogia sijoittuu elo-marraskuun 2006 aikana osittain samanaikaisesti kolmeen fyysiseen tilaan, jonka lisäksi projektin verkkosivu tarjoaa lisätietoa ja mahdollistaa näyttelyihin tutustumisen virtuaalisesti.

Projekti käsittelee mielikuvituksen mahdollistamaa vapaata liikkumista ajassa ja avaruudessa. Trilogian näyttelyitä yhdistää toisiinsa tapahtumien sijoittuminen aurinkokuntamme äärilaidoille: avausnäyttelyn Yuggothin jälkeen matkataan Tritoniin, Neptunuksen suurimpaan kuuhun, josta palataan kotiin viimeisessä näyttelyssä.

Triton on ihmiselle yhtä vieras kuin Yuggoth, joka on kirjailija H.P. Lovecraftin antama nimi Plutolle. Tietomäärän vähäisyydestä huolimatta todennäköisintä on, että nämä kaukaiset taivaankappaleet koostuvat vain kivestä ja jäästä. Vaihtoehtoisia maailmoja on kuitenkin olemassa lukemattomia, ainakin mielikuvituksemme mahdollistamassa fiktiossa.

Projektin ydin on vaihtoehtoisten maailmojen avaruuden ylistäminen, sen johon pääsemme ajatuksen voimalla ja joka on ehkä myös ”oikeasti” olemassa. Minua kiinnostaa faktan ja fiktion toisiaan lähestyvä luonne – tiedot, joita meillä on Tritonista ovat 'faktaa',josta emme voi olla varmoja, kun taas kirjailijan luoma Yuggoth on fiktiota, jonka fiktiivisestä luonteesta emme myöskään voi olla täysin varmoja. Lisäksi tieto muuttuu alituiseen, vanhasta faktasta tulee fiktiota ja fiktiosta kenties faktaa, kuten juuri kävi planeettamäärän muuttuessa.

Fakta ja fiktio sekoittuvat myös veistoshahmojeni valtakunnassa, Triton-kuussa. Tritonilla on paljon jännittäviä ominaisuuksia, joista teoksissani on nähtävissä viitteitä. Kuu on nimetty kreikkalaisen mytologian syvyyksien viestinviejän, Poseidonin (room. Neptunus) pojan mukaan. Nimessä esiintyy lisäksi monissa yhteyksissä merkityksellisenä pidetty luku kolme. Triton on aurinkokuntamme kylmin paikka -236 °C lämpötilallaan, ja siellä on toimivia tulivuoria tai geysirejä. Mikä mielenkiintoisinta, kuun alkuperästä ei ole tietoa – se kiertää planeettaansa päinvastaiseen suuntaan ja on tiheämpi kuin muut lähialueiden kuut, joten (oman mielikuvitukseni mukaan) se saattaa olla saapunut planeettansa vaikutuspiiriin hyvinkin kaukaa.

Trilogian viimeinen osa, Prinsessan kotiinpaluu, tähyää kaukomatkailun sijaan ihmisten sisäiseen ja väliseen avaruuteen, sen totuuksiin ja lainalaisuuksiin. Näyttely ei sijoitu edellisten osien kaltaisesti millekään tietylle taivaankappaleelle, vaan se kuvaa seikkailijan paluuta tähtienvälisiltä retkiltään. Konkreettisen ulkoavaruuden tutkijan lisäksi prinsessan voi nähdä myös lapsuudenkotinsa pian taakseen jättävänä nuorena, jonka avaruusmatkailu ei kohdistu aikuisuutta kauemmaksi.